Liikaa naurua, paljon ajatuksia ja vähän itkua

Tänää jäin taas miettii aamulla et miks mä en osaa jutella muijien kans samal taval ku jätkien.. Keskustelut kuivuu hyvin nopeesti kasaa jos yritän epätoivosesti vääntää jotai juttuu jonku muijan kans jota en tunne. No käy niin kyllä tuttujenki kanssa, jos ei oikeesti oo mitään hirmu jänskää kerrottavaa... :D (enkä mä kyllä muutenkaan mikään hirvee puhuja oo.. toki välillä tulee niit et en pysty olee hiljaa vaan selitän ihan kaikesta, mut pääasias oon se rauhallinen ja hiljanen ihminen ;D) Jätkien kans juttu lähtee vaan luistaa ihan eritavalla.. Tänäänki taas aamulla oli just sellanen hetki et iha innoissani tekstailin kahen ihanuuden kanssa ja sit netis chattailin viel yhelle.. Ja juttua riitti :) Mut sit ku yritin miettii päivälläki et mitä kirjotan yhelle muija frendille ku en olis halunnu lähettää pelkkää "okei joo onnee" ni kesti kyllä hetki ennenku tuli mitään idean poikasta edes :/

Mä en vaan osaa :( oon se erilainen ja outo tapaus jonka kaikki kiertää kaukaa ;D

Aamulla iski myös taas vaihteeks pieni kaipaus siihen sinkkuiluun kun sai flirttailla kaikille jätkille ja heittää ihan mitä vaan ilman et tarvis miettii et loukkaako toista (lähinnä siis mieheäni tässä tapauksessa).. Sillon oli niin kivaa ku pysty pitää sen monta rautaa tulessa ja sai ainaki tarpeeks huomioo, koska sitähän tuli joka suunnasta :D Nyt kun oma kulta on viikot intissä, ni välillä tulee väkisinkin niitä hetkiä kun tuntuu ettei kukaan huomaa mua, kun ei viitsi lähteä sitä huomiota kuitenkaan muilta kerjäämään ja välimatka rajoittaa sen verran ettei se huomioimisen tunne välity niin selvästi omalta kullalta ja pieni "puutostila" ehtii viikon aikana muodostumaan ;/ Joo, myönnän olevani riippuvainen huomiosta :D ..mut eiköhän kaikki oo vähän :) 
  Tänä aamuna ei kyllä todellakaan ollut sellainen tunne etten olis saanu tarpeeks huomiota. Ahdisti jopa vähän, kun olsin halunnut katsoa leffaa, mutta en malttanut sulkea konetta ja kännykkäkin piippaili jatkuvast. Mutta en mitenkään halunnut lopettaa tekstailemistakaan. Oli ihana kun sai vaan nauraakkin koko aamun, oli niin hauska jutella kaikkien kolmen kanssa, ettei hetkeäkään ollut tylsää. Siitä lähti päivä käyntiin mukavasti ja vieläkin hymyilyttää :) (...mutta en mä kuitenkaan ikävöi sinkkuilua niin paljon etten pääsis siitä nyt yli ja jatkais suhteessa olemisesta nauttimista ;DD)

Mut sitte vielä tähän iltaan. Käytiin nimittäin vähän "mummoilemassa" äipän ja iskän kanssa. Eli käytiin mun vaarin (joka kuollut 5v sitten) naisystävän luona. Se oli mulle vasta toinen kerta kun käyn sen kotona mut oli jotenki hyvä fiilis lähtee sinne ja sellanen "kotonen" :) Oli kans ihana kuulla et sil oli ollu semmonen tunne että mäki tuun mukaan (niinku olin viime kerrallaki siis ekaa kertaa mukana) ja se oli kattanu mulle kahvipöytään paikan. Tuli heti sellanen fiilis et se oli toivonukki mua mukaan, mikä oli mulle sinänsä suuri juttu koska itekki mietin tänään viimeks et se tuntuu kyl ihan omalle mummolle, kun en omia mummojani oo koskaan kunnolla tuntenut (toinen kuoli ennenku synnyin ja toinen sit ku olin niin pieni, et enpä siitäkään muista hirveesti.. enkä ainakaan ehtiny viettää tarpeeks aikaa mummon kanssa ;/ ).
              Ja oli kyllä niin kiva nähä sitä pitkästä aikaa. 
  Tää tapaaminen kuitenki sai mulla taas tunteetki pintaan (kotimatkalla kyllä vasta itkin yksin takapenkillä.. ku en halunnu mitään hirveetä haloota siitä :DD mä itken muutenki kaikkee niin helposti.. tai en mä oikeesti osaa hallita tunteitani, sanotaan näin) kun tuli vaarista puhetta niin paljon ja äiti ja tää "mun mummo" (olkoon se tästä lähtien mun mummo :) ainakin täällä ;D) muisteli millanen ihana ihminen se oli jne. Iski hirvee ikävä vaaria :/ Seki lähti ihan liian pian, olis ollu niin paljon asioita mitä olis ollu kiva tehä sen kans.. :( Eikä tätä ikävän tunnetta yhtään kyllä helpottanu se et tuijotin vaarin kuvaa koko sen ajan ku istuttiin siinä olohuoneessa eli yhteensä varmaan sen kaks tuntia, koska kolme tuntii oltiin siel yhteensä..

Olisin halunnu tännekki laittaa vaarista kuvan, mut en löytäny tähän hätään mitään sellasta kivaa kuvaa mikä olis kuvannu sitä ihan täysin. Siksipä laitan tähän nyt vaan yhen sen lapsuuskuvan, erittäin huonolaatusen ja silleen, mut... vaarin muistoks <3 :)

<3

Ja nyt ku rupesin miettii, ni toi hevonen.. kai se sit oli ihan vaarin vanha? Jotenki muistin vaan ensin et se olis ollu isukin heppa, mut kyl toi on niin vaari ku vaari voi olla.. et pakko sen oli sit olla vaarin heppa :) (kyseinen lelu siis edelleen hengissä ja vakiopaikallaan takan vieressä, vaarin talolla se vieläkin edustaa).

Mut tän melko nihkeen postauksen jälkeen on kyllä ihan sopiva aika mennä nukkumaan. Sitä ennen kuitenkin pakko vielä sanoa (jos joku dorka ei oo sitä vielä tajunnu) et viettäkää mahollisimman paljon aikaa rakkaidenne kanssa ennenku on liian myöhästä! :) Kaiken muun ehtii kyllä myöhemminkin. Nyt kuitenkin Hyvät yöt ja kuulemisiin taas.



xoxo -Roxanne<3