Wiiiiii !! La dii la daa !!! ♥

Oon tänää kuunnellu taas kaikkee "uutta" musiikkia, eli jaksoin kerranki lähteä taas selailemaan youtubea ja löysin tapani mukaan ihan mahtavia biisejä ja varsinki tää yks vei mun sydämen ihan kokonaan. Eikä tää enää lähe päästä mihinkään ;) rakkautta <3

Mun tarkotus ei ollu oikeestaan tulla tänää enää postaa, mut tulinpas nyt kutienkin. Lähdettiin nimittäin illalla vielä käymään isukin kanssa vaarin talolla ja tuli sillä reissulla sitte "vähän" kuvailtuakin ^^ Tässä siis sen reissun kuvia ja välissä vähän muuta löpinää.. nauttikaahan ;) :D

Kukkia oli koko alarinne jo ihan täynnä <3

 Nyt kun oon miettiny vaaria tässä viime aikoina niin paljon, ni tullu mieleen kyllä erinäisiä asioita. Tiedän etten mitään voi enää muuttaa ja et kyl vaari ymmärs, mut silti en tajuu miks valitsin huonon ystävän monena iltana sen sijaan et olisin menny kattomaan vaaria jonka aika hupeni kokoajan kovaa vauhtia. Enkö mä vaan oikeesti halunnu uskoa että sen aika on käymässä vähiin? Luulinko mä tosissani et mun frendi olis mun tukena sillon, ku ei sitä muutenkaa näkyny? Vai pelkäsinkö mä vaan vaarin näkemistä niin huonossa kunnossa, kun aina ennen se oli ollu se "teräspappa" jolla on kaikki hyvin ja joka osaa ja pystyy ihan mihin vaan.

Sisälläki kasvit voi oikein hyvin :)

 Mitä jos mä kuolisin ite nyt? Kuinka moni mun kavereista sen "huomais" ja kuinka nopeesti? Ketä mun hautjaisiin tulis, sukulaisten lisäks? Mitä ihmiset ajattelis musta jälkeenpäin? Mitä ne sanois niiden muistopuheissa/-kirjotuksissa? En osaa selittää sitä, mut jotenki vaa kuolema ruvennu pyörii enemmän mielessä ja tavallaan ruvennu pelottamaanki. Eihän kukaan voi tietää millon kenenki aika koittaa. 

Joku kuukaus sitte, ku olin ajelemassa.. lumet oli sulanu jo paikoittain, ni oli aika karuu kateltavaa ne musitokynttilät ja kuihtuneet kukatki viikissä, siin suojatiellä missä se 11v tyttö jäi rattijuopon alle. Se olis voinu tapahtuu kenelle vaan.

Vaarin isukki kuoli sodassa ja Mannerheim lähetti kaikille kaatuneiden omaisille
"kirjeen" siitä, eli salee ihan aito Mannerheimin nimmari tos ;D

Kuolema tulee jotenki aina niin lähelle kun menee käymään vaarin talolla. Se oli joskus niin täynnä elämää ja siel oli niin turvallista ja mukavaa, mut nyt.. siel on vastassa vaan hiljaisuus ja tyhjyys. Aika on pysähtyny ja tuntuu ku vaari olis vasta eilen lähteny sieltä.

Musta on ihan kiva käydä siellä, koska jotenki tuntuu ku vaari olis kuitenki edelleen siellä, se on niis huonekaluis, esineis ja siin ilmassa. Se kulkee mukana sydämessä <3

Broidi haluis muuttaa sinne ja remontoida koko paikan, mut onneks mutsi ja faija ei oo vielä päästäny sitä sinne. Ensinnäki musta niiden olis jo aika katkasta se napanuora ja potkasta se kunnolla liikkeelle, sanomalla et saa ettiä oman kämppänsä ihan ite. Ja toiseks, ei vaarin taloa saa remontoida, musta se on niin ihana sellasena vanhanaikasena ja jos sille jotain pitää tehä, ni musta se pitäis myydä jollekki sellaselle ihmiselle, joka osais arvostaa sitä sellasena ku se on nyt.

 Vaikka tää teksti nyt menikin tässä välissä aika angstiseks ja toi biisi ei sovi tähän stooriin nyt ollenkaan, ni mä silti hymyilen kyyneleideni keskeltä. Hymyilen, koska tiiän et vaari olis halunnu et mulla on kaikki hyvin ja et oon onnellinen. Ja sitähän mä nyt oon. Oon löytäny vierelleni ihmisen joka jaksaa katella mua sillonki ku muut ei jaksais. Mulla on pari ihan parasta ystävää, joista toinen pelastaa mut mm. huomenna näiltä "kammottavilta" hiuksiltani ja se toinen pelasti mut perjantaina kenkä ongelmassa. Tuki mun mielipiteitä ja sano miehekkäästi just niinku asiat on, se oli mun järjen äänenä <3

Tää kasvi on jöpöttäny tossa ikkunan edessä niin kauan ku mä vaan muistan <3

 Kaikki viisaat tietää ettei elämässään pitäis tuhlata aikaa sellasiin ihmisiin jotka ei oo sen arvosia, mut silti mä teen niin. Ai miks? Koska ei kukaan haluu kokoajan olla yksin. Vaikka ne ihmiset ei ehkä oo sen kaiken ajan arvosia, koska ne ei tajuu kehittää itteään, ni silti.. ei ne pahaa tarkota, ne ei vaan ymmärrä. Kaikki ihmiset on erilaisia ja toiset ei vaan koskaan tuu tajuumaan mitä jotkut asiat merkkaa sulle. Toiset ajattelee itteään enemmän ku muita ja olettaa et sä oot aina siinä. Niin se vaan tulee aina menemään.

Ite en pidä enää mitään itestäänselvyytenä. Mikä tahansa voi muuttua hetkessä. Kuka tahansa voi kadota sun elämästä sillon ku sitä vähiten odotat.

Täst postauksest on nyt jo tullu valovuotta pidempi joten lopetan nää syvälliset ajatusoksennukset tähän. Kukin voi miettiä ihan itsekseen mitä läheiset merkitsee itelle jne. Oon tästä aiheesta jo aikasemminkin lauseen tai kaksi kirjoittanut ja luulen ettei tääkään tuu olee vika kerta.

Kukaan ihminen ei oo ääliö tahallaan. 

Kaikki vaan on erilaisia ja toimii eritavalla. 

Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, joten turha edes yrittää.

Siinäpä siis tän päivän syvälliset pohdinnat... ja kuvat.. Eipä tee varmaan kenellekkään pahaa välillä miettiä asioita ihan tosissaan, mut mulla kyl menee usein vähän ylikin. Sen voin ihan myöntää. Mut toivottavasti jaksoitte lueskella ja herätti ehkä joissain jotain ajatuksiakin?

Nyt tää tyttö/NAINEN viimein kuittaa ja toivottaa kaikille epeleille ruudun toisella puolen hyvät yöt ja kivat huomiset ja mahtavat viikon alut ! Jokainen on ihana omalla tavallaan, joten pysykää sellaisina kuin ootte. Vaikka se sitte ei miellyttäiskään kaikkia. Aina on kutienki joku joka tykkää teistä just tollasena ;)

xoxo -Roxanne<3
                  (oman elämänsä syvällisin filosofi, toisinajattelija, kummajainen ja kaikkea muuta kuin se normaali nuori)