The Versatile Blogger Award

 Niinpä joo joo.. sain mä jonku tunnustuksenki taas, joten laitetaanpa tää nyt tänne ennenkun unohtuu. :)
 Ja vaikka toi nyt saattoki kuulostaa siltä et oon ihan kyllästyny näihin, ni eiiii.. must on kiva et ihmiset huomaa/muistaa mut, mut nyt ei vaan oo sellanen päivä et jaksaisin hirveesti innostuu :D pahoitteluni ;/ :D

 

Säännöt

1. Nimeä 15 bloggaajaa

2. Ilmoita heidän nimeämisestään heidän blogeissaan.

3. Kerro 7 faktaa itsestäsi.

4. Kiitä bloggaajaa joka nimesi sinut.

5. Lisää Versatile Blogger Award kuva blogipostaukseen

Hmm.. must tuntuu et oon nähny tän jo melkeenpä kaikissa blogeissa jota oon lueskellu, joten en jaksais nyt ruveta arpomaan et kenellä tätä ei viel oo.. en nimittäin oikeesti muista enää et missä kaikissa tää on jo ollu, enkä haluu sitä toista kertaa niille tuputtaa :D Mut ainaki mun kaikki neljä lukijaa saa tän ehdottomasti tehdä ;) Ja ihan kaikki muutkin jotka tänne eksyy, ootte te niin ihania <3 (pahoitteluni nyt tästä laiskuudenpuuskasta ;/)

Sitte siis ne 7 faktaa:

1.  Mulla ei oo oikeestaan ku yks dude ja yks dudette (poikaystävää ei siis nyt lasketa) jotka tunnen niin läheisiks et pystysin kertoo niille ihan mitä vaan ja joiden kans voisin olla vaikka koko ajan! <3 Ne on sellasii joiden kans pystyn olee ihan oma itteni ja jotka auttaa mua vaikeis päätöksis ja tukee mua.. aina.
   Tähän ihanampaakin ihanampaan naiseen tutustuin paremmin yläasteella, vaik oltiin jo samalla ala-asteellakin. Ennen ku ystävystyttiin, ni oli siinä pari riitaaki jne. Kivikkoisen alun myötä meist on kuitenki tullu nyt tosi läheiset ja siitä ollaan molemmat ilosia. Tää miekkonen taas tuli mun elämään netin kautta, löysin nimittäin kuvakkeesta samallaisen sekopään joka mä itekki oon. Se tajuu ne mun paskimmatki läpät, mitä en muussa seurassa ehkä vois ees heittää ilman paheksuvia katseita. Vaik sil onki ikää 12v mua enemmän, ni toisinaan kutienki tuntuu et se on henkisesti ehkä tsägäl samal tasol mun kans :DDD mut mikäs siin. Siin ihmises vaan on jotain niin hienoo ja toivon et pysytään yhteyksis ja sillee viel piiitkän aikaa. Voisin melkee pyytää sen mun kaasokski sit joskus jos meen naimisii ;D hahahah :D

2.  Musta ei olis ehkä ikinä tullu näin nettiriippuvaista, jos vaarin kuolema ei olis ajanu mua ettimään itelleni juttuseuraa netistä. :D Omista kavereistani kun en sillon sellasta tuntunu saavan.

3.  Mä tykkään yleensä poikkeuksesta kaikesta uudesta. Kaikki Facebookin uudistuksetki, mistä muut on vikissy ja valittanu on ollu mun mielestä vaan kivoja. Esim. Aikajana.. mä rakastuin siihen heti kun se tuli ja käyttöönki otin heti kun vaan oli mahdollista/aikaa perehtyä siihen. Toki välil tulee sellasii fiiliksii et miks jotain nyt piti mennä muuttaa, mut sit ku pääsen mukaa siihen, ni se tuntuu ihan luonnolliselta ja kivalta. Uudet asiat piristää kummasti. Sama se on uusissa vaatteissaki.. aina ku ostan jotain, ni melkeen heti se on käytössä ainakin viikon putkeen ;)

4. Lapsena olin tosi nirso ruokien suhteen, mut nyt pikkuhiljaa oon uskaltautunu tutustumaan uusiin asioihin ja oon niistä tykkäillykkin. Mä vaan tarviin aikaa ja omaa tilaa, emmä tuu tykkäämään mistään ruuasta jos sitä väkisin tuputetaan mulle, mielummin haluun ite maistella rauhassa ja sit rakastua siihen ;)

5.  Haluun tehä ite omat päätökseni. Mä inhoon sitä ku ihmiset sanoo mulle mitä mun pitäis tehä. Ihan sama mikä tilanne. Koulun liikkatunneillaki, jos maikka sano et juoskaa kentän ympäri, ni vitut juoksin.. eihän se itekkään siellä juossu meijän mukana, ni miks mun pitäis? :D Tai sitte vaikka se pitkämatikka lukiossa, vaik sainki siit ekast kurssist 10, ni mua ahdisti se työmäärä ja stressi mitä siit mulle koitu.. ja ihan sama mitä mutsi tai opo sano, oon edelleen tyytyväinen et kuuntelin itteeni ja vaihdoin lyhyeen, vaikka siellä sitte numerot laskiki aika kivasti...

6.  Must olis ihanaa piirtää, maalata, askarrella, neuloa, ommella jne. mut en vaan tunnu ikinä saavan mitään aikaseks. Alottaminen on aina vaikeeta ja jos pidän välissä yhtään pidempiä taukoja, ni voi olla varma että ne jää kans kesken.

7.  Asun edelleen kotona, enkä jaksa kovin usein siivoilla huonettani, eli se näyttää ihan kaatopaikalle. Must tuntuu et siel on vaan liikaa kaikkee ja kaikki menneisyys, mistä ne erinäiset tavarat muistuttaa tuntuu jotenki niin painavalta et en vaan jaksa. Uskon kutienki et sit ku muutan omaan kämppään ni se tulee olee siisti, koska sinne en todellakaan raahaa kaikkea vanhaa vaan alotan alusta, en osta mitään turhaa jne. Ja muutenki luon sinne sellasen siistin ja selkeen linjan ihan alusta loppuun.


Siinäpä ne nyt sitten oli :D Ja kiitokset tästä meni siis Annalle joka rikkoi myös sääntöjä haastamalla lukijansa ;) :DD hahah :D eli rikkurit kierrätää ;)


xoxo -Roxanne<3